Työllistämistä vai orjatyötä

Viime aikoina on ollut varsinkin sosiaalisessa mediassa tapetilla nk. orjatyö, eli työt joita teetetään pitkäaikaistyöttömillä nimellistä 9e/päivä korvausta vastaan. Tällaisia paikkoja on paljon jotka tällaista orjatyövoimaa käyttävät – mutta on niitäkin jotka esimerkiksi kuukauden työharjoittelun jälkeen työllistävät ihan palkkatyöhön. Palkkatyö saattaa toki olla tuettua sellaista, mutta se ei taas työntekijän saamaan palkkaan vaikuta ja tällaisen työn tuomat edut ovat varmasti jopa pientäkin palkkaa kompensoivat.

Tuetustakin palkkatyöstä lasketaan nykyisin ihan täysiä työssäoloehtoa kerryttäviä kuukausia, joista on hyötyä siinä vaiheessa jos jää uudelleen työttömäksi. Toinen hyvä asia on, että mikäli jo kuuluu tai työsuhteen alkaessa liittyy johonkin ammattiliittoon (tai yleiseen liittoon, nyt kun sellaisiakin on tarjolla) voi päästä jopa ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin.

Yksi kiistellyistä työllistäjistä on Tuoterengas, joka tunnetaan myös Mölkky -pelin isänä. Moni näkee Tuoterenkaan vain ja ainoastaan orjatyöpaikkana, mutta mikä on totuus?

Toki Tuoterenkaalla on näitä 9e/päivä ansaitsevia tekijöitäkin – kuka mistäkin syystä – mutta Tuoterengas on myös monessa kunnassa melkoisen suuri työllistäjä. Kyllä, luit ihan oikein: työllistäjä joka maksaa työntekijöilleen TES:n mukaisen palkan!

Kunnat ostavat palvelun eli pitkäaikaistyöttömien työllistämisen Tuoterenkaalta. Ja miten kunta sitten hyötyy? No, työtön poistuu työmarkkinoilta ja kunnan maksuosuus työmarkkinatuesta kyseisen työllistetyn osalta loppuu. Lisäksi työtön ei työllistymisjaksonsa jälkeen rasita kunnan taloutta tuon maksuosuuden kautta hyvään aikaan. Niin ja koska yleensä työttömän ostovoima työllistymisen kautta paranee tuo sekin kuntaan veroeuroja, puhumattakaan työntekijän palkastaan maksamista veroista.

Nämä kaikki seikat, myös pitkällä tähtäimellä, pitäisi osata ottaa huomioon kun Tuoterenkaan, tai jonkin vastaavan toimijan kanssa kunnat sopimuksia tekevät. Saman tapaista toimintaa harjoittavat työttömien työpajat kun eivät esimerkiksi poista kunnan maksuosuuksia kuin siksi hetkeksi kun työtön työpajatoiminnassa on mukana. Pitkäkestoista vaikutusta pajatoiminnassa mukana ololla ei ole, ainakaan samassa määrin kuin juuri Tuoterenkaan tapaisten toimijoiden kautta.

Toki tätä orjatyömahdollisuutta törkeästi hyväksikäyttäviäkin on. Näitä on menneinä vuosina ollut paljonkin mm. urheiluseuroissa, joilla ei taloudellisesti ole mahdollisuuksia työllistää seuran pyörittämiseen tarvittavaa ihmismäärää. Saa nähdä mitä vuodenvaihteessa voimaan tuleva lakimuutos tuo tullessaan...

Jokainen tapaus pitäisi kuitenkin osata tarkkailla kokonaisuutena. Niitä hyvääkin tarkoittavia tahoja kun ihan oikeasti on olemassa.

Itse olen sitä mieltä että tällainen orjatyön mahdollistava ja sitä jopa suosiva systeemi pitäisi kokonaan poistaa. Koska työtä näemmä on, pitää se teettää kunnon palkalla. Korkeintaan se kuukausi tai kaksi harjoittelussa kyseisellä päiväkorvauksella, jonka jälkeen yritys olisi velvoitettu harjoittelussa olleen ihmisen työllistämään – vähintäänkin siksi ajaksi että työssäoloehto tulee täytetyksi ja pääsee joko ansiosidonnaiselle tai työttömyyskorvauksen piiriin eikä ole enää pitkäaikaistyötön. Millään muulla tavalla tätä systeemiä ei saada työnhakijoiden kannalta inhimilliseksi sen paremmin kuin Suomen kansalaisten toimeentuloakaan paranemaan!

Piiri pieni pyörii...

Niinpä. Tuttu lastenlaulu tulee mieleen nykyisestä Suomen ja jopa eri kuntien veroprosentti -leikistä. Milloin korotetaan ALV-prosentteja, milloin kunnallisveroprosentteja, milloin jotakin muuta verotusprosenttia. Selityksenähän yleensä on että pitää saada lisää verotuloja jotta katetaan milloin mitäkin.

Onko kukaan kuitenkaan pysähtynyt miettimään millaisessa pienessä oravanpyörässä pyörimme jatkuvasti veroja korottamalla?

Ensin korotetaan veroja, josta seuraa ihmisten – varsinkin pienituloisten – ostovoiman väheneminen. Tästä seuraa verotulojen pienentymistä, josta johtuen joudutaan jälleen korottamaan veroja. Onko tällaisessa oravanpyörässä jotain järkeä? NO EI TODELLAKAAN!!!

Oravanpyörästä pois hyppääminen on toki riskipeliä, mutta uskoisin että kyseinen riski kannattaisi ottaa. Pienempien verotusprosenttien myötä myös ne pienituloisemmat pääsisivät käyttämään ostovoimaansa jopa joihinkin hyödykkeisiin, eikä vain päivittäiseen maitopurkkiin. Tätä kautta Suomen ja kuntien verotulot jopa kasvaisivat. Suomalainen kun ei ole kovin hanakka säästämään rahojaan, useimmilla ihmisillä ne tilille tulevat eurot menevät kulutukseen.

Kuka uskaltaisi ottaa haasteen vastaan ja ehdottaa veroprosentin alentamista? Padasjoella tällaisen ehdotuksen teki valtuustossa Paula Mertsalmi (vihr.), hienoa! Kuka sen uskaltaa ottaa eduskunnassa esille, muutoinkin kuin vain omassa mielessään miettimällä?
Uskallan luvata että mikäli itse pääsen eduskuntaan tulen ajamaan verotusprosenttien pienentämistä. Tässä nykymenossa kun ei ole enää mitään järkeä!

Kun irtohiuskin ärsyttää

Olemme saaneet viime aikoina lukea lehdistä hyvin hyydyttäviä uutisia. ”Äiti ajoi tahallaan bussia päin lasten ollessa kyydissä” oli näistä viimeisin.

Yhdeksi syyksi tällaisiin uutisointeihin on esitetty ihmisen masentumista ja/tai uupumista.

Mikä sitten johtaa tällaiseen totaaliseen uupumiseen ettei enää yksinkertaisesti jaksa? Onko syy nyky-yhteiskunnassa ja sen asettamissa vaatimuksissa? Jatkuva kiire niin ettei ehdi hoitaa sen paremmin itseään kuin ihmissuhteitaankaan? Painostus vaikkapa kuntalaisten taholta, varsinkin jos satut olemaan päätöksentekijänä joissakin paikoissa kuten kunnanvaltuustossa?

On syy mikä tahansa, tällaisten uutisten ennaltaehkäisyyn pitäisi oikeastaan jokaisen osallistua.

Kun ihminen masentuu tai uupuu, merkitkin ovat useimmiten selvästi näkyvissä. Varsinkin lähellä olevat kanssaeläjät vähintäänkin huomaavat mikäli läheinen on uupunut. Tuollaisena aikana ei auta ”olankohauttelut”, toteamiset ”kyllä se menee ohi” tai mikään vastaava sanominen. Tarvitaan tekoja, nimenomaan sen uupuneen tai masentuneen ihmisen suhteen; huomioimista, ja varsinkin sitä että varoo tahallista ärsyttämistä. Tällaisessa masennus- tai uupumustilassa voi mikä tahansa normaalista elämänrytmistä poikkeava asia ärsyttää, saati sitten vaikkapa kylältä kuuluva aiheeton juoru jota kenties vielä – kenties tahtomattaan tai ajattelemattomuuttaan – jopa joku läheinenkin, tai ystävä, ruokkii.

Nyky-yhteiskunnassamme on valitettavan vähän tukiverkostoja masentuneille ja uupuneille. Heillä kenties ei ole edes ystäviä joille voi kertoa ihan kaiken. Jotain jää aina kaivelemaan mielen perukoille ja silloin se ”jokin” myös helposti nostaa uudelleen päänsä, ärsyttääkseen jälleen.

Toki erilaiset tukiverkostot maksavat, mutta tässä kohtaa voisi esittää kysymyksen: mitä maksaa ihmishenki, tai se että ihminen uupuessaan joutuu syystä tai toisesta pitkäksi aikaa sairaalahoitoon?

Tuollaisessa tilassa tekee hyvin helposti lopullisia tekoja, päätöksiä joita ei kenties olisi tehnyt mikäli olisi ollut se tukiverkosto, tai edes kanssaeläjät olisivat huomanneet olla tahallisesti ärsyttämättä. Kokemuksesta tiedän, että masentuneena ja/tai uupuneena jopa se irtohiuskin todella voi ärsyttää niin paljon että uupunut ihminen ”räjähtää” - ja tekee tai vähintäänkin sanoo jotakin mitä ei pitäisi tehdä tai sanoa.

Masennus tai uupuminen rasittaa koko perhettä eikä sitä tulisi kenenkään sivuuttaa olankohautuksella. Kyseinen sairaus on myös monesti hyvin pitkäaikainen, joskin parantumisen alkaessa niitä ilonpilkahduksiakin alkaa pikkuhiljaa yleensä näkyä. Monesti masentuneella ei vain ole voimia sitä parantumista yksin aloittaa, tunnelin päässä kun ei tunnu näkyvän kuin pimeyttä.

Mikäli sinun läheisissäsi on joku jonka edes epäilet kärsivän masennuksesta tai uupumisesta, tee hyvä teko ja vie läheisesi vaikka kahvikupposelle – niin ja varo ärsyttämästä kyseisen ihmisen normaalioloista poikkeavilla tekemisillä tai tekemisen vaatimisella.

Koska yhteiskunnan tukipilareita ei tällaisen sairauden hoitoon kylliksi ole, hoidetaan me ihmiset toisiamme huomioimalla myös se läheinen – on se sitten perheenjäsen, ystävä tai naapurin mamma. Vain siten vältymme hyydyttävien uutisten lukemiselta.

Voi hyvät hyssykät !

Tässä on joutunut viime aikoina mietiskelemään elämän ihmeellisiä asioita mitä erinäisimmissä tilanteissa. Hyvin monesti on tuntunut siltä, että on lopulta väännettävä rautakangesta (rautalanka ei riitä) joillekin asiat ennen kuin ne ymmärretään – jos ymmärretään sittenkään.

Miksi näin? Onko yhteiskuntamme menossa kovaa vauhtia jatkuvaan ”minä, minä, minä” -ajattelutapaan? Ajatellaan vain ja ainoastaan sitä omaa itseään eikä oteta huomioon miten tekemiset, suunnitelmat ja päätökset vaikuttavat muihin kanssaeläjiin. Aika huonoon suuntaan mennään, jos todella on näin.

Tähän samaan sarjaan kuuluu myös erilaisten sääntöjen noudattaminen, myös siellä liikenteessä. Mistäköhän johtuu että jopa virkavalta jättää joskus noudattamatta liikennemerkkejä vaikkei olla edes hälytysajossa? Väistämisvelvollisuus se on poliisillakin mikäli liikennemerkki näin osoittaa – ja ajo vain yhteen suuntaan koskee myös virkavaltaa.

Jep, näitä on nähty, rikkomuksia liikenteessä, virkavallankin taholta. Miten sitten normaalit autoilijat osaisivat merkkejä noudattaa jos ei edes poliisi sitä tee? Esimerkin voima kun on kuitenkin melkoisen suuri täällä Suomen maassa!

Rautakangesta näyttäisi joillekin tarvittavan vääntää myös tietynlaiset kiellot ja kehotukset. Niitäkään kun eivät kaikki tunnu sisäistävän, edes silloin jos niitä sanellaan sen virkavallan taholta. No, niihin kertoihin tietysti löytyy jo ihan helposti toteutettavia sanktioitakin mutta minkä takia pitää yrittää niin kauan että joudutaan ryhtymään ”tositoimiin”? Onko se ajattelemattomuutta vai pelkästään sitä ”minä, minä” -ajattelua?

Tästä päästäänkin toisenlaiseen virkamies -toimintaan. Yleensä kun virassa olevalta kysytään jotakin hänen alaansa tai virkaansa liittyvää yksityiskohtaa, kysymykseen saa vastauksen. Joskus kuitenkin näemmä törmää sellaiseenkin virkamieheen joka ei joko halua vastata, tai kenties ei edes tiedä vastausta. Mikäli ajatellaan ettei virkamies vastausta tiedä, herää kysymys onko hän oikeassa virassa? Jos ”tavallinen pulliainen” tietää vastauksen kysymykseen ja virkamies ei vastausta tiedä vaikka kyseessä on hänen nk. oma alansa, ollaan – jälleen kerran – menossa huonoon suuntaan. Mitä tällaisella virkamiehellä siis tekee? Ainakin kansan mielissä kyseisenlainen virkamies vain nostaa korkeaa palkkaa muttei saa mitään aikaan. Ehkä näin jopa onkin.

Ja vielä viimeisenä: jatkuvasti lisääntyvä ”minä, minä, minä” -ajattelu on ajattelua ja toimintaa joka johtaa nopeasti mitä erilaisimpiin kiistoihin ja yhteenottoihin. Onko sellainen enää tervettä? Ainakaan kaikenlaiset kiistat ja mahdollinen jatkuva murehtiminen ei tuo mukanaan mitään hyvää. Päinvastoin tällaiseen kierteeseen joutuva väsähtää hyvin nopeasti.

Nostakaamme siis se nenämme pois sieltä omasta navasta ja katsokaamme välillä ympärillemmekin. Varsinkin katsomalla miten tekomme ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat kanssaihmisiin, etenkin niihin kaikkein lähimpänä oleviin.

Lääkärit, etiikka ja uskonto

Monenmoisia jopa lähes uskomattomia juttuja kuultuani totesin että täytyyhän tätäkin puolta tuoda ilmi, jos ei muuten niin edes blogissa.

Lääkärin toimessa tuntuu työskentelevän mitä erilaisimpia ihmisiä, joista osan mielenliikkeitä ei oikein tahdo ymmärtää. Vai mitäpä sanotte lääkäristä joka kehottaa menemään rukoilemaan jotta jostakin sairaudesta parantuisi? Tai että on mahdoton parantua mistään jollei usko Jumalaan? Tai lääkäristä joka väittää potilaan väärentäneen toiselta lääkäriltä saadun lausunnon potilaan tilasta?

Jep, tällaista on sattunut ja tapahtunut, eikä ainoastaan yhden potilaan kohdalla. Jos satut olemaan vaikkapa nuori mies jolla on muutama tatuointi, olet auttamattomasti tällaisia lausuvan lääkärin mielestä päihteiden ongelmakäyttäjä etkä tarvitse koviinkaan kipuihin edes lääkitystä.

Käsittääkseni lääkäri vannoo viimeistään valmistuessaan hippokrateen valan, valan joka velvoittaa hoitamaan ihmisiä. Tämä vala ei anna oikeutta halveksia toisia, saati että se antaisi oikeuden halveksia perustuslain kuudetta pykälää: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perusteta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Tämän lisäksi samassa perustuslaissa mainitaan uskonnon ja omantunnon vapaudesta (11§) josta mainitaan mm. ”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus” sekä ”Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen”.

Kuitenkin edellä mainittu lääkäri rikkoo toiminnallaan vähintään molempia perustuslain pykäliä – vai onko se nykyään sallittua ihan joka ammatissa kun se tuntuu olevan sallittua välillä jopa eduskunnassa?

Mikäli lääkäreihin sekä heidän etiikkaansa ei enää pysty luottamaan, mihin sitten pystyy? Lääkäri on kuitenkin taho jonka käsiin uskotaan jopa ihmishenkiä, joskus se omakin henki tai vähintäänkin terveydenhoito.

Terveysasema tai sairaala tulisi olla myöskin uskonnonvapaa tila jossa jokainen voi uskoa tai olla uskomatta siihen kaikkein pyhimpään, eikä tällaista uskonnon suoranaista tyrkytystä tulisi joutua pelkäämään missään vaiheessa vastaanottokäyntiä.

Onko hyvä jos ihmiset alkavat karttaa lääkärissä käyntiä tällaisen kohtelun takia? Jossakin vaiheessa tällainen karttelu voi johtaa ikävään lopputulokseen – ja joskus hyvinkin suuriin kustannuksiin yhteiskunnan taholta.

Ajatellaanpa vaikka henkilöä joka tarvitsisi mahdollisimman pikaista hoitoa jottei vammautuisi loppuiäkseen. Tällainen henkilö jättää menemättä lääkäriin koska edellinen vastaanottokäynti on ollut hyvin epämiellyttävä vastaavanlaisen kohtelun takia. Hoito viivästyy ja lopulta henkilö vammautuu, joutuu kenties pyörätuoliin. Siinä vaiheessa yhteiskunta maksaa suuren osan henkilön hoitotarpeesta, apuvälineistä ym. Jollei pystytä osoittamaan että kaikki viivästys johtuu lääkäristä ei löydy myöskään suoranaista maksajaa – ja käydään yhteiskunnan kukkarolla. EI MITÄÄN JÄRKEÄ!

Mikäli joudut lääkärin taholta kaltoin kohdelluksi tai sinua kohdellaan epäasiallisesti, kannattaa reagoida nopeasti ja tuoda asia esille. Keinoja on viedä asia jopa oikeusteitse eteenpäin.

UGH, olen puhunut!

Kiusa se on pienikin kiusa

Viime aikoina olen miettinyt hyvin usein asiaa joka on läsnä lähes jokapäiväisessä elämässä, ainakin joidenkin ihmisten kohdalla.

Tämä asia on kiusaaminen. Kiusaamista tapahtuu kouluissa, työpaikoilla ja myös ihmisten keskinäisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Joskus kiusaaminen on hyvin piiloteltua piikittelyä, joskus taas erittäin näkyvää jonka myös ulkopuoliset huomaavat. Joskus kiusa taas on sellaista mitä toinen ei ehkä edes ajattele kiusaksi mutta vastakkainen osapuoli sen kuitenkin kiusaamiseksi kokee; tämä on ehkä se kaikkein yleisin kiusaamisen muoto.

On kiusaamisen muoto sitten millainen hyvänsä, kiusa satuttaa aina kohdettaan, suuresti tai pienesti. Monesta kiusasta on alkanut masentuminen, joka joillakin johtaa hyvinkin radikaaleihin toimenpiteisiin. Kiusan kohde on joskus jopa riistänyt hengen itseltään.

Mitä asialle sitten voisi tehdä?
No, tietenkin ensi askel olisi että jokainen ottaisi vaikkapa kerran kuukaudessa ”aikalisän” ja pysähtyisi miettimään: olenko tehnyt jotakin sellaista jonka toinen voisi tulkita kiusaamiseksi? Ja jos olen, miten voisin asian korjata?

Toisena askeleena voisi miettiä kahdesti mitä on tekemässä tai sanomassa, ennen kuin itseään toteuttaa. Miettiä, miltä tuntuisi jos omalla kohdalla joku tekisi tai sanoisi samalla tavalla: miten se vaikuttaisi omaan itseen tai perheeseen.

Niinpä. Se perhe myös unohdetaan turhan usein muiden taholta, ei muisteta että vaikkapa työtoverilla on myös perhe johon kaikki tekemiset tavalla tai toisella vaikuttavat.

Yksi ehdoton seikka joka kiusaamista vähentäisi, varsinkin kouluissa ja työpaikoilla, on kiusaamisen saattaminen kunnon rangaistusten piiriin! Ei auta että silitellään päätä ”älä enää tee niin” -miettein. Asioihin tulisi tarttua lujalla kädellä, ennen kuin kiusaamisen muodot tästä vielä pahenevat!

Nykypäivänä kiusaaminen on yltynyt jopa erittäin väkivaltaisiin tekoihin – tekoihin, jotka kyllä lopulta johtavat rangaistukseen mutta siinä vaiheessa on usein jo myöhäistä.

Tehdään siis kukin tykönämme jo nyt jotain asioiden eteen. Istahdetaan välillä miettimään miten ne omat toimet vaikuttavat muihin, ja pahemmissa kiusaamistapauksissa mennään joko väliin tai otetaan yhteyttä viranomaisiin.

Pahan olon purkamiseksi voimme kuitenkin toteuttaa aikanaan Frank Pappa -televisiohahmon kehotusta: ”Kosketelkaa toisianne”. Tehkäämme niin, varsinkin sen kaikkein läheisimmän ihmisen kanssa - jos ei muuten niin halaamalla sitä omaa rakkaintaan!

Eläkeläisten puolesta

Näin vaalien alla hyvin monessa puolueessa kasvaa kiinnostus niin eläkeläisiä, pienituloisia kuin lapsiperheitäkin kohtaan. Montaa muutakin asiaa nostetaan esille, vähän puolueen ideologiasta riippuen.

Kysymykseksi nouseekin: kuinka moni TODELLA on kiinnostuksensa takana, kuinka moni mahdollisesti eduskuntaan / valtuustoon päästessään oikeasti ajaa ennen vaaleja esiin nostamiensa ryhmien asiaa?

No, senhän saa selville todella vasta kun valittu edustaja työnsä aloittaa. Mutta vinkkejä siitä kuka on tosissaan liikkeellä, voi toki saada poimittua jo aiemmin.
Ensinnäkin siitä, miten henkilö on jo toiminut aiemmin, onko kiinnostus herännyt vasta vaalien alla vai onko kiinnostusta ollut jo aiemmin.
Samoin osviittaa saa siitä, miten hyvin henkilö on kiinnostuksen kohteeseensa, ajamaansa asiaan perehtynyt. Tietynlaisia kysymyksiä esittämällä voi helposti päätellä ollaanko liikkeellä rehellisellä pohjalla vai onko kiinnostus herännyt vain siksi että sillä saisi kalasteltua ääniä.

Itselläni on sellainen periaate, etten ryhdy mihinkään ennen kunnollista pohjatyötä. Asiat joita ajan eteenpäin, tai vaalien alla lupaan ajaa eteenpäin, ovat asioita joihin olen perehtynyt - ja perehdyn koko ajan lisää.
Ei ole mitään mieltä lähteä kiistelemään vaikkapa talouspoliittisista seikoista mikäli niihin ei ole perehtynyt. Silloinhan niistä ei käytännössä tiedä tarpeeksi, jos lainkaan.

Tästä päästäänkin itse otsikossa mainittuun asiaan, eli taisteluun eläkeläisten puolesta.
Omissa eduskuntavaaliteemoissani on yhtenä seikkana eläkeläisten asiat - kuten se että eläkeläiset tulisi huomioida päätöksenteossa. Sekä asia josta olen tehnyt myös kansalaisaloitteen: eläkkeiden korotukset tulisi sitoa yleisiin työehtosopimusten korotuksiin (aloite osoitteessa: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/899 ).
Jaa miksikö? No, ensinnäkin varsinkin kaikkein pienimmissä eläkkeissä indeksiin sidottu korotus on yhtä tyhjän kanssa ja voi pahimmassa tapauksessa viedä eläkkeen jonkin tietyn rajan yli siten, että lopulta käteen jäävä eläke onkin pienempi kuin ennen korotusta. Näitä rajoja kun on esimerkiksi YLE -verossa, ja myöskin asumistukeen tällainen pieni korotus voi vaikuttaa negatiivisesti. Olenkin jo monelle sanonut, että indeksiin sidottu eläkkeen korotus on suoranainen vitsi!

Eläkeläiset ovat aikanaan aivan varmasti sen eläkkeensä ansainneet - kuka työllään, kuka raatamalla isänmaamme hyväksi. Raatamiseksihan noita vuosikymmeniä sotien jälkeen voi sanoa, ei se leipä todellakaan puussa kasvanut eivätkä lapset kasvaneet vahvoiksi ja elinvoimaisiksi pelkästään päätä silittämällä!
Tästä syystä en ymmärräkään miksi eläkeläisiä nyt rangaistaan milloin minkäkinlaisella venkuroinnilla. Eläkkeiden määrä on jäänyt laahaamaan tasolle jolla ei enää tule toimeen. Tasolle, jollaista ei uskoisi hyvinvointivaltiossa kenelläkään tulojen suhteen olevan.
On jo aika tehdä asialle jotain. Eläkeläisissä on isoja voimavaroja monessakin suhteessa, myös ostovoimassa. Pienellä eläkkeellä jossa ei paljoa päivittäiskulutukseen jää ei kuitenkaan sitä ostovoimaa ole läheskään tarpeeksi. Tähän pitää saada muutos!
Suurenevan ostovoiman myötä suurenevat myös valtion verotulot. Tämäkin pitäisi muistaa kun pienituloisten asioista eduskunnassa päätetään.

Muistakaa siis tentata ehdokkaita vaalikentillä, ovatko he todella teemojensa takana. Pienet, yksinkertaisiltakin vaikuttavat kysymykset ovat ne jotka paljastavat totuuden.

Tervetuloa tenttaamaan! Seuraavaksi "vaalikentällä" olen itse Lahden kuukausimarkkinoilla 1.10. Muutos 2011 -teltalla. Nähdään siellä!

Juorukerho kokoontuu

Viime päivinä olen saanut seurata hyvinkin läheltä miten juorut lähtevät liikenteeseen ja miten ne muuttuvat matkalla. On ollut mielenkiintoista seurata tällaista juorun reissua, mutta samalla niin turhauttavaa kun on miettinyt mitä tällainen voi aiheuttaa itse juorun kohteelle. Tuskin kenestäkään on mukava kuulla itsestään sanoja joita käytetään ennemminkin seksityöläisestä - saati sitten että haluaisi kuulla olevansa vaikkapa eron partaalla tai muuten riidoissa kumppaninsa kanssa.

Mistä juoru sitten saa alkunsa? No, käsitykseni mukaan syntyjä on monia. Milloin ei kuunnella toista "loppuun asti", poimitaan vain muutama sana lauseesta, milloin taas nähdään vaikkapa työtoverit keskustelemassa keskenään ja varsinkin jos he sattuvat olemaan eri sukupuolta niin tottakai asiassa on "juoruakkojen ja juoru-ukkojen" mielestä jotain muuta kuin normaalia työkeskustelua!

Tällaisille juoruja levittäville pitäisi saada jonkinlainen rangaistuskäytäntö. On aivan väärin ja äärettömän turhauttavaa kun tällaiset henkilöt saavat rangaistuksetta levittää pahaa sanaa ja jopa solvata toisia ihmisiä, vain siitä syystä että he saavat siitä itselleen jonkinlaista mielihyvää. Tällainen juoruilu kuitenkin loukkaa syvästi juorun kohdetta, ja voi aiheuttaa jopa vakavia seurauksia. Onpa juoruilun takia joskus joku riistänyt itseltään hengenkin.
Rangaistuskäytäntö pitäisi tulla Suomen lakiin, eikä niin että sen rangaistuksen joutuu tekemään "oman käden kautta" jollekulle. Siitä kun ei ole ikäviä seurauksia kuin sille joka juorun kohdetta on lähtenyt puolustamaan.

Miten sitten niittää juoruilta kärki, ainakin kunnes tällainen laki saadaan aikaan? Toki kaikkein voimakkaimmat ihmiset pystyvät juorut jopa ohittamaan jolloin se terävin kärki katkeaa, ja joskus se katkeaa sillä että näyttää selkeäsi juorun olevan valhetta, pelkkä juoru.
Valitettavasti vain ne heikoimmat ihmiset eivät jaksa tällaista taistelua käydä. Eikä heidän tarvitsisikaan, mikäli rangaistuskäytäntö saataisi aikaan.

Miettikääpä jokainen hetki, oletteko tarpeettomia juoruja liikenteeseen laittaneet. Mikäli olette, voitte myös itse auttaa juorun uhria kertomalla että kyseessä oli juoru. Auttamista on myös se ettei enää sorru uudelleen juoruilun tielle. Niin ja se, että miettii muita kuunnellessaan onko jokin juttu ihan todellista vai voisiko kyseessä olla pelkkä juoru.

Kaikesta tästä huolimatta: hyvää viikonloppua kaikille!

Eläimellistä menoa

Viime viikkoina olen huolestuneena lukenut uutisia yhdestä jos toisestakin eläimiin kohdistuneesta kaltoinkohtelusta.

Tällaiset uutiset ovat todella turhauttavia. Miksi yleensä ottaa itselleen eläintä jollei kykene siitä huolehtimaan - tai edes halua huolehtia!?
Aivan pahaa tekee lukea vaikkapa koiraansa potkivasta ja lattiaan paiskovasta ihmisestä, tai kissansa autosta täydessä vauhdissa ulos heittävästä - noh, suoraan sanoen idiootista.
Miksipä muuksikaan voimme tällä tavalla käyttäytyviä kutsua kuin idiooteiksi?

Eläin ei osaa/voi/jaksa puolustautua samalla tavalla kuin ihminen samanlaisessa tilanteessa kenties voisi puolustautua. Eläin on täysin ihmisen armoilla, varsinkin jos on oppinut jo luottamaan kyseiseen ihmiseen. Ja sitten yhtäkkiä *BANG* läsähtää nyrkistä kuonoon tai jalkaterästä kylkeen.
Olen monesti miettinyt mitä eläimiä kaltoin kohtelevan ihmisen päässä liikkuu. Onko kukaan heistä pysähtynyt ajattelemaan miltä vastaavanlainen kohtelu itsestä tuntuisi? Epäilenpä ettei. Tai sitten täytyy olla todella tunteeton.

Yhtenä eläinten kaltoin kohteluna näen myös pentutehtailun. Sitäkin harjoitetaan Suomessa nykyään todella paljon, ja aina enenevässä määrin. Valitettavasti.
Pentutehtailu on seikka johon ei saada loppua, eikä edes vähennystä, ennen kuin ihmiset alkavat ajatella mistä sen koiran- tai kissanpennun hankkivat. Useimmilla kasvattajilla on kotisivut mistä löytyy tietoa aikaisemmista pentueista - ainakin jos on "puhtain paperein" toimiva kasvattaja. Kannattaa siis selailla kasvattajan sivuja ja etsiskellä saman nartun aiemmat pentueet jota kautta näkee myös sen onko narttua pennutettu liian usein. Mikäli on, voi hyvin epäillä että kyseessä on pentutehtailija.

Niin ja se pentujen hinta. Monesti tällainen pentutehtailija kertoo pentujen olevan puoli-jotakin. Vaikkapa puoli-labradoreja, tai puoli-mainecooneja. Nämä puoli -nimitykset ovat aivan tuulesta temmattuja koska aina kun johonkin rotuun sekoitetaan toista (näin kissa- ja koiramaailmassa) on kyseessä sekarotuinen joita kissoissa myös maatiaisiksi nimitetään. Valitettavasti vain näistä "puoli-rotuisistakin" pyydetään ja maksetaan jopa 800 euroa/pentu!
Kuten kaikessa muussakin kaupankäynnissä, kannattaa eläinkaupoissakin pitää varansa. Yleensä se "halpa" hinta tarkoittaa myös vilunkipeliä.

Pidetään eläimistämme huolta, ja katsotaan samalla että myös "se naapurin Sesse" voi hyvin. Ainoastaan siten vältymme eläimiin kohdistuvien laiminlyöntien ja jopa todellisten julmuuksien esiintymiseltä!

Elämää ja erotiikkaa

Viime aikoina ovat hyvin monet yhteiskunnalliset asiat askarruttaneet mieltä - ja onpa vastaavien asioiden osalta tapahtunut myös Padasjoella.

Koulujen sisäilmaongelmat ovat näin syyslukukauden alettua jälleen pompahtaneet pintaan, mahdollisista kesällä tehdyistä remonteista huolimatta. Esimerkiksi Lahdessa on tehty päätöksiä koulujen lakkauttamisesta ja mm. Launeen koulun purkamisesta homeongelman takia.
Padasjoellakin korjattiin, Pappilanmäen koulu oli tällä kertaa kohteena. Mokiakin korjauksessa tehtiin joiden seurauksia joutui jäljittämään. Onneksi kuitenkin näiden osalta kaikki oli kunnossa. Silti koulussa esiintyy oireilua, jopa uudenlaisia oireita. Onko siis syytä olettaa että remontin aikana on lähtenyt liikkeelle tietynlaisia mikrobeja ja koska ne etsivät uutta tyyssijaa niin nyt ne aiheuttavat ongelmia?
Mene ja tiedä, mutta tutkittavahan nuo on, muutoin asetamme nuoret ja koulun työntekijät terveydellisesti vaaralle alttiiksi.
Samaa tarkempaakin tutkimusta olisi syytä suorittaa myös muissa Suomen kouluissa, päiväkodeissa ja monissa julkisissa tiloissa - kuten sairaalat ja terveyskeskukset.
On suorastaan absurdia että sisäilmasairaat eivät voi käydä tarvittavissa terveydellisissä tutkimuksissa koska hoitopaikat ovat sellaisessa kunnossa että siellä saa oireita! Kovin mukavaa kun ei ole tutkimus- tai hoitokerran jälkeen kärsiä nivel-, hengitys-, iho- ym. oireista, kenties jopa useiden päivien ajan.

Kouluista kuuluvien ongelmien lisäksi monessa kunnassa kamppaillaan päivähoidon riittävyyden kanssa. Niin myös meillä Padasjoella.
Päivähoitopaikkaa ei kyetä järjestämään lain vaatiman kahden viikon aikana ihmisen työllistyessä - tai mikäli sellainen järjestyy on kyseessä hoitopaikka joka "pilkotaan" siten että lapsi on yhtenä päivänä hoidossa yhdessä paikassa ja toisena päivänä toisessa paikassa. Onko tällainen lapsen edun mukaista? Minun mielestäni ei, suorastaan kaukana siitä!
Olisikin varsin miellyttävää saada tutkimustietoa siitä miten kunnat pystyvät vastaamaan päivähoidon tarpeisiin ja millaisella aikataululla. Niin ja mitkä kunnat satsaavat päivähoidon parantamiseen, ja yleensäkin lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä viihtyvyyteen!

Kaikkein huolestuttavimpana seikkana tänä syksynä on esille noussut huumeiden lisääntyminen yhteiskunnassamme. Ja tietysti käsi kädessä kulkevat myös kaikenlaiset huumeidenkäyttäjien tekemät rikokset - ovat ne sitten suurempia tai pienempiä, noin lainopillisesti katsoen. Jokainen rikos kuitenkin koskettaa vakavasti rikoksen uhriksi joutunutta ja hänen läheisiään.

Hyvin moni seikka osoittaa sen, ettei Suomi - edes kaikkein syrjäisimmissä kolkissaan - ole enää mikään lintukoto. Olemme suorastaan kaukana siitä!
Olkaahan siis varovaisia missä sitten liikuttekin, ihan kaikkien matkaan ei kannata lähteä. Ja kaverin kanssa liikkuessa on aina turvallisempaa, sekin kannattaa muistaa.

No niin. Tässä hieman vakavampaa pohdiskelua, sekin on välillä tarpeen.

Jaaniin se erotiikka? No, löydämme sen tästä kappaleesta: https://www.youtube.com/watch?v=gQNICToNNc4 . Hatunnosto Junnu Vainiolle!

Arjen mietintöjä

Hyvät lukijat.
Viime aikoina olen joutunut keskittymään todella moneen kunnassamme esiin tulleeseen seikkaan ja aika on suorastaan laukannut ohi silmien. Pyydänkin siis anteeksi vaiteliaisuuttani täällä blogin puolella. Facebookissa ( https://www.facebook.com/anitaeduskuntaan ) olen sentään jotakin ehtinyt päivittääkin.

Lähimmän kuukauden aikana on esille noussut yksi iso kysymys:
Onko todellakin niin, että tietyssä lautakunnassa / hallituksessa / johtokunnassa toimiessa ei osaa katsoa asioita ulkopuolelta, eikä osaa tai uskalla vastustaa yleistä kokoonpanon mielipidettä?
Itselleni tällainen tyyli ei sovi. Jos ja kun jokin asia tietooni tuodaan minulla on tapana tarttua toimeen. Ja kun toimeen tartun vien asian ns. loppuun asti, kunnes tuloksia syntyy.

Varmasti tällaisella toiminnalla hankkii niitä vihamiehiäkin, mutta se on sivuseikka silloin kun tietää tekevänsä työtä esimerkiksi kuntalaisten hyväksi.
Helpommallakin voisi taatusti päästä; istua kokouksissa juurikaan asioihin perehtymättä tai osallistumatta keskusteluun, ja kerätä siitä "hyvästä" kokouspalkkiot. Sellainen toiminta ei vain ole sitä mitä itse käsitän kunnanvaltuutetun tai lautakunnan / johtokunnan jäsenen toimeksi.
Itselläni tämä alkaa jo käydä aika lailla työksi koska haluan perehtyä asioihin kunnolla. Tälläkin hetkellä "iltalukemisena" on monien kokouspapereiden lisäksi noin tuhat sivua eläkejärjestelmien tekstejä. Ai miksikö? No siksi, että haluan OIKEASTI tutustua kunnolla asioihin ja tietää mistä puhun, ja mm. eläkeasiat ovat juuri tällä hetkellä "tapetilla". Erilaiset lakiasiat ovat jo "tuttua huttua" koulutukseni jäljiltä, mutta aina on ihmisellä opittavaa. Jos ei muusta niin siitä miten nyt toteutettavat toimet vaikuttavat 10-20 vuoden päästä.

Kuten eräälle ihmiselle taannoin totesin: "en ole koskaan välittänyt siitä mitä muut minusta ajattelevat". Se pätee yhä. Kun tiedän toimivani jossakin asiassa oikein, muiden mielipiteillä ei ole väliä. Vaikkakin ne kiitokset ovat ihan  miellyttävää kuultavaa.
Eli KIITOS KIITOKSISTA kaikille niitä esiin tuoneille. Teitä on nykyään ilahduttavan paljon! Samoin ilahduttavan paljon on yhteyttä ottavia ja asioita esille tuovia, puhumattakaan kauppa- ym. reissuilla juttelemaan tulevia joiden kanssa ajatuksia on hyvin miellyttävä vaihtaa.

No niin, se siitä, hippusen ajatuksia siitä miten asioita hoidan. Seuraavaksi keskitytäänkin sitten niin ajankohtaisiin kuin myös muutoin mieltä askarruttaviin asioihin. Pysykääpä mukana menossa.
Ai niin... Muutoksen paikallisyhdistys, eli Padasjoen Muutos 2011 ry perustetaan noin viikon kuluttua. Tervetuloa mukaan jäseneksi tai kannatusjäseneksi!
Niin ja nähdään Kellosalmen Kekrissä 13.9. eli tasan viikon päästä! Itse ehdin paikalle noin klo 14 mennessä.

Pienpuolueita pelkäävä media

Tulipa tässä eteen seikka jota en ollut edes aiemmin paljoa miettinyt. Nimittäin media, tuo useimmille jokapäiväinen seurattava ja ihmisten mieltä kovasti jopa muokkaava taho ja tällä kertaa nimenomaan sen median toimet.

Paikallinen valtamedia Etelä-Suomen Sanomat teki juttua 20.7. eri puolueiden ehdokasasetteluista. Hyvä niin, mutta: jutussa oli mainittu, ihan Päijät-Hämeen kartan kanssa, ehdokkaita eri paikkakunnilta, ja ihan nimiltä. Muutos 2011:n nimet kuitenkin uupuivat listalta vaikka puolueellamme on jo virallisesti nimettyjä ehdokkaita täällä Hämeen vaalipiirissä kaksi; minun lisäkseni Kimmo Koljonen Lahdesta. Sen sijaan oli mainittu nimiä jopa epävirallisilta listoilta, eli nimiä joita ei ole vielä edes puolueiden jäsenäänestyksissä "pisteytetty".
Kysyimme tottakai lehdeltä miksi näin, vastauksena: "olemme päättäneet keskittyä suuriin puolueisiin". Jaa että suuriin? Ensinnäkin lehdessä oli nimiä mm. vasemmistoliiton ja kristillisten listoilta (molemmilta kaikki vielä epävirallisia ehdokkaita eli ei minkään kokouksen nimeämiä). Suuria puolueitako? Toiseksi sitten mennään siihen seikkaan että vaalien suhteen tulisi kaikki asettaa samaan asemaan sekä uutisoida kaikista puolueista ja henkilöistä yhdenvertaisella tavalla.
Herääkin kysymys pelkääkö media ja tässä tapauksessa Etelä-Suomen Sanomat Muutos 2011 -puoluetta niin paljon ettei uutisointia kokouksen jo nimeämistä ehdokkaista uskalleta tehdä?
Asiassa ei olisi minkäänlaista muttaa mikäli olisi joko mainittu kaikkien puolueiden ehdokkaat (jo nimetyt eli viralliset sellaiset sekä ne epäviralliset) tai olisi jätetty kokonaan nimet mainitsematta. Nyt tehty uutisointi antaa hyvin epäselvän kuvan oikeastaan melkein kaikkien puolueiden ehdokasasetteluista koska mukana on niitä epävirallisiakin nimiä. On siinä katselemista kun sitten myöhemmin äänestäjät etsivät jotakin nimeä vaikkapa ehdokaslistoilta eikä sitä sieltä löydykään koska virallista nimeämistä ei lopulta koskaan tullut!
Tällainen kyseenalainen uutisointi asettaa puolueet ja ehdokkaat hyvin eriarvoiseen asemaan koska osa ehdokkaista jätetään kylmästi mainitsematta. Tasapuolisuus tulee näissä uutisoinnessa olla jo lainkin puitteissa, saati sitten etiikan - joka nyt näyttää kyseisen lehden suhteen olevan aika hakoteillä!

Näin helteellä tällaiset karkeat töppäykset kirvoittavat kovin kärkkäitä mielipiteitä, mutta tästä ei sen enempää. Asia on viety jo eteenpäin koska lehti ei julkaisemattomuutta - ja näin ollen virhettä - suostunut korjaamaan. Aikanaan näemme mikä on sanktio.

KIITÄN kovasti kannatuksesta jota olen saanut ehdokkuuteni tultua kansan tietoisuuteen. Ehdokkuudestani uutisoi todella kiitettävällä tavalla Padasjoen paikallislehti Padasjoen Sanomat josta heille suuri hatunnosto! Kannatusta ja kannustusta on tullut ulkomaita myöden ja näistä todellakin suuret kiitokset kaikille! Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin ja aloittaa vaalityö näin "lomakuukauden" päätyttyä. Varsinainen vaalityöni alkaa Asikkalasta Anianpellon markkinoilta jotka pidetään tänä vuonna 8.-9.8. Nähdään siis siellä Muutos 2011 -teltalla, ja tottakai myös muutoin kylillä!

Tapahtumarikas alkukesä

Niinpä niin. Meinaa tämä blogin kirjoitus unohtua kun nauttii kesän aurinkoisista keleistä. Aiemmin taas kirjoitusta ovat häirinneet jatkuva kiire ja kaikenlainen puoluetohina.

Joten pyydän anteeksi pitkää taukoa blogissa, yritän parantaa tapani!

Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut – kuten Muutos 2011 :n jäsenmäärän kasvu täällä Padasjoella. Ja se on tietysti puolueenkin kannalta hieno asia, tervetuloa uudet jäsenet mukaan! Sahtimarkkinoillakin olimme Eduskuntaryhmän teltan turvin. Varsin mukavia keskusteluja syntyi ja porukkaa kävi teltalla varsin sopivassa määrin. Valitettavasti jouduimme alueelta poistumaan jo puoli kahden kieppeillä, puoli kolmelta kun piti olla jo puolueen piirikokouksessa Vääksyssä.

Vääksyn kokouksen terveisinä olikin sitten se vuoden suurin uutinen, eli oma ehdokkuuteni vuoden 2015 eduskuntavaaleissa! Kyseisessä kokouksessa valittiin Hämeen ja Pirkanmaan vaalipiirien ensimmäiset vaaliehdokkaat ja Hämeestä meitä valittiin kaksi: minut sekä lahtelainen Koljosen Kimmo. Vaalityö onkin pikkuhiljaa alkanut kaikenmaailman suunnittelulla ja vaalisivujen tekemisellä. Tällä hetkellä aktiivisin vaalisivuni on facebookissa johon suora osoite on: https://www.facebook.com/anitaeduskuntaan . Kyseinen sivu on julkinen ja myös niiden luettavissa jotka eivät ole ”faceen” rekisteröityneet. Kommentoimaan tosin pääsee vain jos on rekisteröitynyt, katsomassa ja päivityksiä seuraamassa voi käydä muutoinkin.

Enkä ole jäänyt kuntatasollakaan toimettomaksi. Viimeisin kannanottoni oli kesäkuun valtuustossa jossa asetin kyseenalaiseksi päivähoidon tilatyöryhmän raportin lopputuloksen – tai oikeastaan sen työryhmän suosituksen miten päivähoidon tilaongelmia setvitään.

Tälläkin hetkellä kuulemma päivähoitopaikkaa ei välttämättä saa, ja lähivuosina hoitopaikan saaminen saattaa vaarantua jopa lain vastaiseksi, perhepäivähoitajien vähentyessä useammallakin hoitajalla.

Toinen asia kyseisessä raportissa mistä kysyin oli mahdollinen paloaseman yläkerran käyttö tilapäisesti. Vaikkakin käyttö olisi vain tilapäistä voi kyseisen tilan suhteen aiheutua jopa vaaratilanteita raskaiden hälytysajoneuvojen lähtiessä liikenteeseen pienten lasten kulkiessa samaan aikaan vaikkapa leikkikenttää kohti. Näitä ulkopuolisia tekijöitä ei kuulemma oltu otettu sen kummemmin huomioon työryhmän raporttia laadittaessa.

Herääkin kysymys: jos ei lapsiin satsata (erään valtuutetun mielipide kun oli että mahdollisesti tyhjiksi jääviä hoitopaikkoja on turha tehdä, se maksaa) niin mihin sitten? Onko katsottava että Padasjoki on lapsivihamielinen kunta? Ei voi ajatella että muuttohalukkuus tänne olisi kovin suuri jos ei voida edes hoitopaikkaa taata.

No, se siitä. Monen mielestä asiasta on varmasti turha jankata. Lapsissa on kuitenkin tulevaisuus, myös täällä Padasjoella!

Näin kesällä yritän pyöriä ”ihmisten ilmoilla” mahdollisimman aktiivisesti joten kun kylillä tai tapahtumissa näette niin tulkaa ihmeessä juttelemaan ja kertomaan toiveitanne. Vaikka olenkin ainoana valtuustoryhmässäni, ei se estä asioiden viemistä eteenpäin. Jos ei jokin asia saa tulta alleen, saadaan se ainakin esille ja aiheutetaan keskustelua!

Tapaamisiin siis kylillä ja tapahtumissa – ja piakkoin alkavalla vaalikiertueellakin!