Lääkärit, etiikka ja uskonto

Monenmoisia jopa lähes uskomattomia juttuja kuultuani totesin että täytyyhän tätäkin puolta tuoda ilmi, jos ei muuten niin edes blogissa.

Lääkärin toimessa tuntuu työskentelevän mitä erilaisimpia ihmisiä, joista osan mielenliikkeitä ei oikein tahdo ymmärtää. Vai mitäpä sanotte lääkäristä joka kehottaa menemään rukoilemaan jotta jostakin sairaudesta parantuisi? Tai että on mahdoton parantua mistään jollei usko Jumalaan? Tai lääkäristä joka väittää potilaan väärentäneen toiselta lääkäriltä saadun lausunnon potilaan tilasta?

Jep, tällaista on sattunut ja tapahtunut, eikä ainoastaan yhden potilaan kohdalla. Jos satut olemaan vaikkapa nuori mies jolla on muutama tatuointi, olet auttamattomasti tällaisia lausuvan lääkärin mielestä päihteiden ongelmakäyttäjä etkä tarvitse koviinkaan kipuihin edes lääkitystä.

Käsittääkseni lääkäri vannoo viimeistään valmistuessaan hippokrateen valan, valan joka velvoittaa hoitamaan ihmisiä. Tämä vala ei anna oikeutta halveksia toisia, saati että se antaisi oikeuden halveksia perustuslain kuudetta pykälää: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perusteta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Tämän lisäksi samassa perustuslaissa mainitaan uskonnon ja omantunnon vapaudesta (11§) josta mainitaan mm. ”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus” sekä ”Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen”.

Kuitenkin edellä mainittu lääkäri rikkoo toiminnallaan vähintään molempia perustuslain pykäliä – vai onko se nykyään sallittua ihan joka ammatissa kun se tuntuu olevan sallittua välillä jopa eduskunnassa?

Mikäli lääkäreihin sekä heidän etiikkaansa ei enää pysty luottamaan, mihin sitten pystyy? Lääkäri on kuitenkin taho jonka käsiin uskotaan jopa ihmishenkiä, joskus se omakin henki tai vähintäänkin terveydenhoito.

Terveysasema tai sairaala tulisi olla myöskin uskonnonvapaa tila jossa jokainen voi uskoa tai olla uskomatta siihen kaikkein pyhimpään, eikä tällaista uskonnon suoranaista tyrkytystä tulisi joutua pelkäämään missään vaiheessa vastaanottokäyntiä.

Onko hyvä jos ihmiset alkavat karttaa lääkärissä käyntiä tällaisen kohtelun takia? Jossakin vaiheessa tällainen karttelu voi johtaa ikävään lopputulokseen – ja joskus hyvinkin suuriin kustannuksiin yhteiskunnan taholta.

Ajatellaanpa vaikka henkilöä joka tarvitsisi mahdollisimman pikaista hoitoa jottei vammautuisi loppuiäkseen. Tällainen henkilö jättää menemättä lääkäriin koska edellinen vastaanottokäynti on ollut hyvin epämiellyttävä vastaavanlaisen kohtelun takia. Hoito viivästyy ja lopulta henkilö vammautuu, joutuu kenties pyörätuoliin. Siinä vaiheessa yhteiskunta maksaa suuren osan henkilön hoitotarpeesta, apuvälineistä ym. Jollei pystytä osoittamaan että kaikki viivästys johtuu lääkäristä ei löydy myöskään suoranaista maksajaa – ja käydään yhteiskunnan kukkarolla. EI MITÄÄN JÄRKEÄ!

Mikäli joudut lääkärin taholta kaltoin kohdelluksi tai sinua kohdellaan epäasiallisesti, kannattaa reagoida nopeasti ja tuoda asia esille. Keinoja on viedä asia jopa oikeusteitse eteenpäin.

UGH, olen puhunut!