Tässä on joutunut viime aikoina
mietiskelemään elämän ihmeellisiä asioita mitä erinäisimmissä
tilanteissa. Hyvin monesti on tuntunut siltä, että on lopulta
väännettävä rautakangesta (rautalanka ei riitä) joillekin asiat
ennen kuin ne ymmärretään – jos ymmärretään sittenkään.
Miksi näin? Onko yhteiskuntamme
menossa kovaa vauhtia jatkuvaan ”minä, minä, minä”
-ajattelutapaan? Ajatellaan vain ja ainoastaan sitä omaa itseään
eikä oteta huomioon miten tekemiset, suunnitelmat ja päätökset
vaikuttavat muihin kanssaeläjiin. Aika huonoon suuntaan mennään,
jos todella on näin.
Tähän samaan sarjaan kuuluu myös
erilaisten sääntöjen noudattaminen, myös siellä liikenteessä.
Mistäköhän johtuu että jopa virkavalta jättää joskus
noudattamatta liikennemerkkejä vaikkei olla edes hälytysajossa?
Väistämisvelvollisuus se on poliisillakin mikäli liikennemerkki
näin osoittaa – ja ajo vain yhteen suuntaan koskee myös
virkavaltaa.
Jep, näitä on nähty, rikkomuksia
liikenteessä, virkavallankin taholta. Miten sitten normaalit
autoilijat osaisivat merkkejä noudattaa jos ei edes poliisi sitä
tee? Esimerkin voima kun on kuitenkin melkoisen suuri täällä
Suomen maassa!
Rautakangesta näyttäisi joillekin
tarvittavan vääntää myös tietynlaiset kiellot ja kehotukset.
Niitäkään kun eivät kaikki tunnu sisäistävän, edes silloin jos
niitä sanellaan sen virkavallan taholta. No, niihin kertoihin
tietysti löytyy jo ihan helposti toteutettavia sanktioitakin mutta
minkä takia pitää yrittää niin kauan että joudutaan ryhtymään
”tositoimiin”? Onko se ajattelemattomuutta vai pelkästään sitä
”minä, minä” -ajattelua?
Tästä päästäänkin toisenlaiseen
virkamies -toimintaan. Yleensä kun virassa olevalta kysytään
jotakin hänen alaansa tai virkaansa liittyvää yksityiskohtaa,
kysymykseen saa vastauksen. Joskus kuitenkin näemmä törmää
sellaiseenkin virkamieheen joka ei joko halua vastata, tai kenties ei
edes tiedä vastausta. Mikäli ajatellaan ettei virkamies vastausta
tiedä, herää kysymys onko hän oikeassa virassa? Jos ”tavallinen
pulliainen” tietää vastauksen kysymykseen ja virkamies ei
vastausta tiedä vaikka kyseessä on hänen nk. oma alansa, ollaan –
jälleen kerran – menossa huonoon suuntaan. Mitä tällaisella
virkamiehellä siis tekee? Ainakin kansan mielissä kyseisenlainen
virkamies vain nostaa korkeaa palkkaa muttei saa mitään aikaan.
Ehkä näin jopa onkin.
Ja vielä viimeisenä: jatkuvasti
lisääntyvä ”minä, minä, minä” -ajattelu on ajattelua ja
toimintaa joka johtaa nopeasti mitä erilaisimpiin kiistoihin ja
yhteenottoihin. Onko sellainen enää tervettä? Ainakaan
kaikenlaiset kiistat ja mahdollinen jatkuva murehtiminen ei tuo
mukanaan mitään hyvää. Päinvastoin tällaiseen kierteeseen
joutuva väsähtää hyvin nopeasti.
Nostakaamme siis se nenämme pois
sieltä omasta navasta ja katsokaamme välillä ympärillemmekin.
Varsinkin katsomalla miten tekomme ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat
kanssaihmisiin, etenkin niihin kaikkein lähimpänä oleviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti