Kiusa se on pienikin kiusa

Viime aikoina olen miettinyt hyvin usein asiaa joka on läsnä lähes jokapäiväisessä elämässä, ainakin joidenkin ihmisten kohdalla.

Tämä asia on kiusaaminen. Kiusaamista tapahtuu kouluissa, työpaikoilla ja myös ihmisten keskinäisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Joskus kiusaaminen on hyvin piiloteltua piikittelyä, joskus taas erittäin näkyvää jonka myös ulkopuoliset huomaavat. Joskus kiusa taas on sellaista mitä toinen ei ehkä edes ajattele kiusaksi mutta vastakkainen osapuoli sen kuitenkin kiusaamiseksi kokee; tämä on ehkä se kaikkein yleisin kiusaamisen muoto.

On kiusaamisen muoto sitten millainen hyvänsä, kiusa satuttaa aina kohdettaan, suuresti tai pienesti. Monesta kiusasta on alkanut masentuminen, joka joillakin johtaa hyvinkin radikaaleihin toimenpiteisiin. Kiusan kohde on joskus jopa riistänyt hengen itseltään.

Mitä asialle sitten voisi tehdä?
No, tietenkin ensi askel olisi että jokainen ottaisi vaikkapa kerran kuukaudessa ”aikalisän” ja pysähtyisi miettimään: olenko tehnyt jotakin sellaista jonka toinen voisi tulkita kiusaamiseksi? Ja jos olen, miten voisin asian korjata?

Toisena askeleena voisi miettiä kahdesti mitä on tekemässä tai sanomassa, ennen kuin itseään toteuttaa. Miettiä, miltä tuntuisi jos omalla kohdalla joku tekisi tai sanoisi samalla tavalla: miten se vaikuttaisi omaan itseen tai perheeseen.

Niinpä. Se perhe myös unohdetaan turhan usein muiden taholta, ei muisteta että vaikkapa työtoverilla on myös perhe johon kaikki tekemiset tavalla tai toisella vaikuttavat.

Yksi ehdoton seikka joka kiusaamista vähentäisi, varsinkin kouluissa ja työpaikoilla, on kiusaamisen saattaminen kunnon rangaistusten piiriin! Ei auta että silitellään päätä ”älä enää tee niin” -miettein. Asioihin tulisi tarttua lujalla kädellä, ennen kuin kiusaamisen muodot tästä vielä pahenevat!

Nykypäivänä kiusaaminen on yltynyt jopa erittäin väkivaltaisiin tekoihin – tekoihin, jotka kyllä lopulta johtavat rangaistukseen mutta siinä vaiheessa on usein jo myöhäistä.

Tehdään siis kukin tykönämme jo nyt jotain asioiden eteen. Istahdetaan välillä miettimään miten ne omat toimet vaikuttavat muihin, ja pahemmissa kiusaamistapauksissa mennään joko väliin tai otetaan yhteyttä viranomaisiin.

Pahan olon purkamiseksi voimme kuitenkin toteuttaa aikanaan Frank Pappa -televisiohahmon kehotusta: ”Kosketelkaa toisianne”. Tehkäämme niin, varsinkin sen kaikkein läheisimmän ihmisen kanssa - jos ei muuten niin halaamalla sitä omaa rakkaintaan!