Viime viikkoina olen huolestuneena lukenut uutisia yhdestä jos toisestakin eläimiin kohdistuneesta kaltoinkohtelusta.
Tällaiset uutiset ovat todella turhauttavia. Miksi yleensä ottaa itselleen eläintä jollei kykene siitä huolehtimaan - tai edes halua huolehtia!?
Aivan pahaa tekee lukea vaikkapa koiraansa potkivasta ja lattiaan paiskovasta ihmisestä, tai kissansa autosta täydessä vauhdissa ulos heittävästä - noh, suoraan sanoen idiootista.
Miksipä muuksikaan voimme tällä tavalla käyttäytyviä kutsua kuin idiooteiksi?
Eläin ei osaa/voi/jaksa puolustautua samalla tavalla kuin ihminen samanlaisessa tilanteessa kenties voisi puolustautua. Eläin on täysin ihmisen armoilla, varsinkin jos on oppinut jo luottamaan kyseiseen ihmiseen. Ja sitten yhtäkkiä *BANG* läsähtää nyrkistä kuonoon tai jalkaterästä kylkeen.
Olen monesti miettinyt mitä eläimiä kaltoin kohtelevan ihmisen päässä liikkuu. Onko kukaan heistä pysähtynyt ajattelemaan miltä vastaavanlainen kohtelu itsestä tuntuisi? Epäilenpä ettei. Tai sitten täytyy olla todella tunteeton.
Yhtenä eläinten kaltoin kohteluna näen myös pentutehtailun. Sitäkin harjoitetaan Suomessa nykyään todella paljon, ja aina enenevässä määrin. Valitettavasti.
Pentutehtailu on seikka johon ei saada loppua, eikä edes vähennystä, ennen kuin ihmiset alkavat ajatella mistä sen koiran- tai kissanpennun hankkivat. Useimmilla kasvattajilla on kotisivut mistä löytyy tietoa aikaisemmista pentueista - ainakin jos on "puhtain paperein" toimiva kasvattaja. Kannattaa siis selailla kasvattajan sivuja ja etsiskellä saman nartun aiemmat pentueet jota kautta näkee myös sen onko narttua pennutettu liian usein. Mikäli on, voi hyvin epäillä että kyseessä on pentutehtailija.
Niin ja se pentujen hinta. Monesti tällainen pentutehtailija kertoo pentujen olevan puoli-jotakin. Vaikkapa puoli-labradoreja, tai puoli-mainecooneja. Nämä puoli -nimitykset ovat aivan tuulesta temmattuja koska aina kun johonkin rotuun sekoitetaan toista (näin kissa- ja koiramaailmassa) on kyseessä sekarotuinen joita kissoissa myös maatiaisiksi nimitetään. Valitettavasti vain näistä "puoli-rotuisistakin" pyydetään ja maksetaan jopa 800 euroa/pentu!
Kuten kaikessa muussakin kaupankäynnissä, kannattaa eläinkaupoissakin pitää varansa. Yleensä se "halpa" hinta tarkoittaa myös vilunkipeliä.
Pidetään eläimistämme huolta, ja katsotaan samalla että myös "se naapurin Sesse" voi hyvin. Ainoastaan siten vältymme eläimiin kohdistuvien laiminlyöntien ja jopa todellisten julmuuksien esiintymiseltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti