Opiskelijavalinnat vs. Perustuslaki

Näin opiskelijoiden hakua eri opiskelulinjoille läheltä seuranneena on ihmetys noussut vahvasti pintaan.

On aloja joille vaaditaan ties mitä jotta opiskelija edes huomioitaisi siinä hakutilanteessa – ja joskus nämä vaatimukset tuntuvat olevan aivan tuulesta temmattuja.

Toki ymmärtää ettei vaikkapa leipomotyöntekijäksi juurikaan ole asiaa mikäli on pölyallerginen, tai kokiksi mikäli jonkin ruoka-aine jo pelkästään sitä käsitellessä aiheuttaa allergisen reaktion. Uskon kuitenkin etteivät tämmöisistä oireista kärsivät edes halua hakea aloille joissa työskentely olisi heille lähestulkoon mahdotonta.

On kuitenkin monia aloja joille edellytetään moitteetonta ruumiinrakennetta edes pieniä poikkeamia sallimatta, ja onpa tullut nähtyä sekin että vaaditaan tietty tulos Cooperin testissä päästäkseen hakuprosessissa eteenpäin. Sekään ala ei ollut liikuntapuolelle, palomiehen eikä edes poliisin uralle joissa voisi kuvitella tuollaisen testituloksen jotain painavan.

Herääkin kysymys miten tiettyjen alojen opiskelijavalintojen kriteerit mielletään perustuslain kannalta? Perustuslain 18§ (Oikeus työhön ja elinkeinovapaus) nimittäin kuuluu: ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla”.

Jos siis haluat vaikkapa kuljetuspuolelle ja hakukriteereissä edellytetään moitteetonta kuntoa, eikö tämä edellytys riko perustuslakia? Siksi toiseksi, kyseisellä alalla olen nähnyt mm. lievästi kehitysvammaisia työtä tekemässä joten miksi opiskelijavalintojen edellytyksiin laitetaan ihan hulluiltakin kuulostavia seikkoja?

Oma poikani haluaisi logistiikkapuolelle, johon kuuluu myös osaltaan kuljetuspuolen opintoja. Hänellä on lievä kehitysvamma jaloissa joka ei kuitenkaan haittaa päivittäisiä toimia eikä myöskään sitä autolla ajoa; jalat vain ovat tietyllä tavalla jäykät, lähinnä nivelistä. Jostakin vain muutama opettaja on saanut päähänsä että poika tarvitsisi kuorma-autoa ajaakseen apuvälineitä. Tämä käsitys on heille jostain juurtunut, ja olipa yksi opettajista selitellyt että ”niin, kenties yletät ajamaan henkilöautoa mutta jos et yletäkään niihin kuorma-auton polkimiin”. Voi pyhä jysäys sentään! Ilmeisesti kyseinen opettaja ei ole koskaan kuorma-auton ratin takana istunut kun ei tiedä että siinä ”kuormurissa” ne polkimet ovat lähempänä kuskin jalkoja kuin useimmissa henkilöautoissa! Siksi toiseksi, on niitä ”apuvälineitä” asenneltu kuorma-autoihinkin...

Selvennykseksi vielä: poitsu on samaa pituusluokkaa kuin itse olen, eli noin 160 cm pitkä. Olen kuitenkin ongelmitta suorittanut kuorma-autokortin aikanaan autokoulussa. Että se siitä opettajien teoriasta.

Logistiikkapuolen sijaan nämä kyseiset opettajat ovat suositelleet mm. myymälätyötä. Siis HÄH!?! Ja se myymälätyökö sitten ei ole heidän mielestään raskasta? Kuvitellaan ilmeisesti että myymälätyö on vain kassalla istumista – mutta sitähän se ei ole. Nykyisin myymälähommissa täytyy jaksaa nostella, siirrellä jne. johon taas pojankin jalat nopeasti väsähtävät.

Puhumattakaan sitten siitä, että pitäisi hakea opiskelemaan alaa joka ei tippaakaan kiinnosta. Yrittävätkö nykyopettajat saada nuoria suoraan kortistoon, tai jopa mielenterveyspuolelle hoidettaviksi? Epämieluisalla alalla työskentelystä kun on hyvinkin moni sairastunut loppuunpalamiseen eli burn-outiin ja joutunut vuosien sairastamiskierteeseen mielenterveyspuolen hoitokertoineen ja lääkityksineen.

No, tästä pääsemmekin varsinaiseen pohdintaani sekä kysymykseen: miten mahdettaisi suhtautua tuomioistuimissa mahdolliseen valitukseen perustuslaillisten oikeuksien rikkomisesta opiskelijavalinnoissa?

Saa nähdä jääkö kyseinen seikka nähtäväksi ja selvitettäväksi kun poikammekin kevään opintolinjojen haut ovat käsillä. Perästä kuuluu, sano!

Diktatuuria ja demokratiaa

Tulipa nähtyä oikein diktatuurin paraatinäytös!

Nimittäin Padasjoen kunnanvaltuuston kokouksessa 19.1.2015.

Paikallinen Keskustapuolueen porukka iski tikarin lujasti oman puolueensa ääniharavan selkään (tämän ollessa estynyt kokoukseen edes osallistumasta), ensin äänestämällä toisen henkilön valtuuston puheenjohtajaksi ja sen jälkeen vielä pudottamalla tämän ääniharavan kunnanhallituksesta, tuoden sinne tilalle henkilön jonka äänimäärä kunnallisvaaleissa oli yli 3,5 kertaa pienempi kuin kyseisen ääniharavan! Täytyykin todeta että onneksi en kyseiseen diktatuuria harjoittavaan puolueeseen kuulu, sen verran pahoin olen pettynyt siihen miten oma ryhmä pettää ääniharavansa ja kokeneen poliitikon!

Jääkin nähtäväksi miten reagoivat äänestäjät, Keskusta kun samalla petti äänestäjänsä jättämällä ääniharavansa tylysti nk. rivivaltuutetuksi. Yleensähän kun homma menee niin että sitä saa mitä tilaa, ja minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

No, demokratia toteutui tietysti äänestyksen muodossa eli äänestyksessä demokraattisesti eniten ääniä saaneet menivät valtuuston puheenjohtajistoon läpi.

Samanlaista diktatuurimaista kähmintää on nähtävissä politiikassa ympäri Suomea, ja ihan jokaisella politiikan tasolla. Tämä on erittäin harmittava ja valitettava piirre joka juontuukin varmasti siitä, että politiikka imee mukaansa oman edun tavoittelijoita yhä enenevässä määrin.

Mihin on unohdettu kuntalaisten ja kansalaisten tahto? Entä heidän etunsa? Siihen poliitikon omaan napaan tuijottamisella ei asioita kansalaisten kannalta eteenpäin viedä.

Onko Suomen politiikka sitten vielä pelastettavissa? Uskon vahvasti että kyllä! Äänestämällä pienpuolueita tulevissa vaaleissa – niin eduskunta- kuin kunnallisvaaleissakin – saamme Suomen ja samalla myös Suomen politiikan vielä kasvun tielle ja demokratian toteutumaan.

Tällä hetkellä kun valitettavasti näyttää siltä ettei äänestäjä voi luottaa sen paremmin Kokoomuksen kuin Keskustankaan ehdokkaalle annetun äänen arvokkuutteen.

Ministeri Rädyn sammakot

Taannoin sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty erehtyi julkisesti ihmettelemään ”kuka Suomessa muka tienaa alle 2600e?”.

No, mäjäytyksen päin kasvojahan tuo sitten sai moneltakin suomalaiselta, meikäläinen mukaan lukien. Kyllä Suomessa taitaa valtaosa olla niitä jotka tienaavat alle tuon summan kuukaudessa, varsinkin nyt kun työttömyys vain kasvaa kasvamistaan!

Vielä pahempi juttu on ministeri Rädyn ilmoille heittämä ”kotihoidontuki lakkautettava kokonaan”. Mitä ihmettä!?! Toinen vanhemmista voisi hoitaa lasta kotona, nyt pakotettaisi viemään yhä vain pienemmät lapset päivähoitoon – joissa ei paikkoja ole. Tälläkin hetkellä monet kunnat taistelevat päivähoitopaikkojen riittävyyden kanssa, ja vielä pitäisi riittää lisää resursseja ja paikkoja uusille hoidettaville!

Puhumattakaan siitä mitä tällainen systeemi sitten tulisi maksamaan niin kunnille kuin valtiollekin. Se, että kotihoidontuki lakkautettaisi ei todellakaan säästöjä loppupelissä toisi. Maksettavat tukieurot säästyisivät, mutta lisämenoja toisivat päiväkotien työntekijät joita jouduttaisi palkkaamaan roimasti lisää, päiväkodit joita jouduttaisi rakentamaan lisää ja lisäksi terveysmenot joita varmasti isommissa päiväkodeissa tulisi melkoisestikin lisää niin työntekijöiden sairausmenojen kuin lasten aiheuttamien töistä poissaolojenkin seurauksena.

Ei pidä mennä ”perse edellä puuhun” laskematta kustannuksia mitä yhden tuen poistaminen muodostaisi. Se, että tuijottaa sokeasti vain siihen säästyvään summaan ei riitä. Pitää laskea myös kulut joita toimenpiteestä aiheutuu – niin suorat kuin välillisetkin kulut.

Niin ja entä sitten vanhemmista hän, joka on kotihoidontuella jäänyt kotiin? Hänelle pitäisi löytyä työpaikka, tai sitten hän putoaa työttömyyskortistoon työttömäksi työnhakijaksi. Ei sekään yhteiskunnalle ilmaista ole!

Taitaa olla kyseinen ministeri aika vieraantunut todellisuudesta. Johtuuko tämä sitten siitä ettei Räty ole koskaan joutunut ”venyttämään penniä” tai ainakaan jonottamaan leipäjonossa? Mene ja tiedä kun en kyseisen ministerin elämänkulkuun ole tutustunut.

Niille ministereille ja päättäjille jotka näitä sammakoita alvariinsa suustansa putkauttelevat, voisin suositella 4-6 kuukauden elämistä tavallisen kansa asemassa: käteen tuleva raha työttömyyskorvaus + mahdollinen toimeentulotuki. Katsotaan sen jälkeen uudestaan minkälaisia ehdotuksia alkaa tulla!

Vanhempien oikeus valita

Aivan lähipäivinä on ollut paljonkin uutisointia ”uudesta” vanhempainvapaa -ideasta. Tämä idea kun pitää sisällään varsinaisen kuningasajatuksen: 6 + 6 + 6 eli 6kk vapaata äidille, 6kk vapaata isälle ja 6kk perhe saa päättää kuka sen vanhempainvapaan käyttää.

Miten tämä idea edistää tasa-arvoa, sitähän tässä on rummutettu että käytäntö toisi tasa-arvoa perheeseen?
Monessa perheessä vanhempainvapaan käyttää kokonaisuudessaan tai lähes kokonaan äiti. Tällekin löytyy käytännöllinen selitys: se isä on perheessä monesti se joka tienaa enemmän jolloin perhe tulee paremmin toimeen äidin viettäessä vanhempainvapaata.

Ajatellaanpa että perheen isä tienaa nettona 2500e/kk ja äiti 1000e/kk. Jos isä on vanhempainvapaalla 6kk, Perheen tulot putoavat puolen vuoden aikana 9000e. Olkoonkin että vanhempainvapaastakin maksetaan korvausta, mutta valitettavasti se ei kuitenkaan aina kovin häävi korvaus ole, noin palkkaan nähden. Millä perhe tulee siis toimeen tuon puolen vuoden aikana?
Se suurin pointti ei kuitenkaan ole tässä joten kannattaa lukea eteenpäin.

Kaiken lisäksi saattaa olla että äiti on jäänyt äitiyslomalle suoraan kortistosta. Onko jotain järkeä siinä että hän vanhempainvapaan sijasta palaa takaisin kortistoon, työttömäksi työnhakijaksi?

Niin ja ehkä se suurin pointti, noin lapsen kannalta: äitihän se on jolla on ne tissit joilla lapsi ruokitaan! Osa äideistä ruokkii lapsiaan rintamaidolla vähintään 1-vuotiaaksi. Miten isä siis hoitaa oman vanhempainvapaansa aikana ruokinnan? Mikäli äiti on sen ensimmäiset 6kk imettänyt ei se maidontulo toki lakkaa, mutta ei sitä voi päivän annosta kaappiinkaan kerralla lypsää valmiiksi. Puhumattakaan siitä kuinka monta puseroa äiti joutuu ottamaan työpaikalle mukaan jotta olisi edes suht siistin näköinen - eihän se maito ikuisuuksia rinnoissa sisällä pysy!

Asiaa ei siis ole ajateltu lainkaan perheen toimeentulon kannalta, eikä ainakaan käytännöllisyyden kannalta. Eikä varsinkaan perheen valinnanvapauden kannalta!!!

Kyllä Suomessa tulee olla oikeus valita myös lapsensa hoitaja ja se kuka viettää lain meille suoman vanhempainvapaan. Mikäli tällaiseen 6 + 6 + 6 -systeemiin kuitenkin mennään, tulee silloin turvata ilman monen luukun tarvetta perheen toimeentulo samoissa määrin mitä toimeentulo olisi silloin jos vähemmän tienaava vanhempi ne vanhempainvapaat viettäisi!

Työllistämistä vai orjatyötä

Viime aikoina on ollut varsinkin sosiaalisessa mediassa tapetilla nk. orjatyö, eli työt joita teetetään pitkäaikaistyöttömillä nimellistä 9e/päivä korvausta vastaan. Tällaisia paikkoja on paljon jotka tällaista orjatyövoimaa käyttävät – mutta on niitäkin jotka esimerkiksi kuukauden työharjoittelun jälkeen työllistävät ihan palkkatyöhön. Palkkatyö saattaa toki olla tuettua sellaista, mutta se ei taas työntekijän saamaan palkkaan vaikuta ja tällaisen työn tuomat edut ovat varmasti jopa pientäkin palkkaa kompensoivat.

Tuetustakin palkkatyöstä lasketaan nykyisin ihan täysiä työssäoloehtoa kerryttäviä kuukausia, joista on hyötyä siinä vaiheessa jos jää uudelleen työttömäksi. Toinen hyvä asia on, että mikäli jo kuuluu tai työsuhteen alkaessa liittyy johonkin ammattiliittoon (tai yleiseen liittoon, nyt kun sellaisiakin on tarjolla) voi päästä jopa ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin.

Yksi kiistellyistä työllistäjistä on Tuoterengas, joka tunnetaan myös Mölkky -pelin isänä. Moni näkee Tuoterenkaan vain ja ainoastaan orjatyöpaikkana, mutta mikä on totuus?

Toki Tuoterenkaalla on näitä 9e/päivä ansaitsevia tekijöitäkin – kuka mistäkin syystä – mutta Tuoterengas on myös monessa kunnassa melkoisen suuri työllistäjä. Kyllä, luit ihan oikein: työllistäjä joka maksaa työntekijöilleen TES:n mukaisen palkan!

Kunnat ostavat palvelun eli pitkäaikaistyöttömien työllistämisen Tuoterenkaalta. Ja miten kunta sitten hyötyy? No, työtön poistuu työmarkkinoilta ja kunnan maksuosuus työmarkkinatuesta kyseisen työllistetyn osalta loppuu. Lisäksi työtön ei työllistymisjaksonsa jälkeen rasita kunnan taloutta tuon maksuosuuden kautta hyvään aikaan. Niin ja koska yleensä työttömän ostovoima työllistymisen kautta paranee tuo sekin kuntaan veroeuroja, puhumattakaan työntekijän palkastaan maksamista veroista.

Nämä kaikki seikat, myös pitkällä tähtäimellä, pitäisi osata ottaa huomioon kun Tuoterenkaan, tai jonkin vastaavan toimijan kanssa kunnat sopimuksia tekevät. Saman tapaista toimintaa harjoittavat työttömien työpajat kun eivät esimerkiksi poista kunnan maksuosuuksia kuin siksi hetkeksi kun työtön työpajatoiminnassa on mukana. Pitkäkestoista vaikutusta pajatoiminnassa mukana ololla ei ole, ainakaan samassa määrin kuin juuri Tuoterenkaan tapaisten toimijoiden kautta.

Toki tätä orjatyömahdollisuutta törkeästi hyväksikäyttäviäkin on. Näitä on menneinä vuosina ollut paljonkin mm. urheiluseuroissa, joilla ei taloudellisesti ole mahdollisuuksia työllistää seuran pyörittämiseen tarvittavaa ihmismäärää. Saa nähdä mitä vuodenvaihteessa voimaan tuleva lakimuutos tuo tullessaan...

Jokainen tapaus pitäisi kuitenkin osata tarkkailla kokonaisuutena. Niitä hyvääkin tarkoittavia tahoja kun ihan oikeasti on olemassa.

Itse olen sitä mieltä että tällainen orjatyön mahdollistava ja sitä jopa suosiva systeemi pitäisi kokonaan poistaa. Koska työtä näemmä on, pitää se teettää kunnon palkalla. Korkeintaan se kuukausi tai kaksi harjoittelussa kyseisellä päiväkorvauksella, jonka jälkeen yritys olisi velvoitettu harjoittelussa olleen ihmisen työllistämään – vähintäänkin siksi ajaksi että työssäoloehto tulee täytetyksi ja pääsee joko ansiosidonnaiselle tai työttömyyskorvauksen piiriin eikä ole enää pitkäaikaistyötön. Millään muulla tavalla tätä systeemiä ei saada työnhakijoiden kannalta inhimilliseksi sen paremmin kuin Suomen kansalaisten toimeentuloakaan paranemaan!

Piiri pieni pyörii...

Niinpä. Tuttu lastenlaulu tulee mieleen nykyisestä Suomen ja jopa eri kuntien veroprosentti -leikistä. Milloin korotetaan ALV-prosentteja, milloin kunnallisveroprosentteja, milloin jotakin muuta verotusprosenttia. Selityksenähän yleensä on että pitää saada lisää verotuloja jotta katetaan milloin mitäkin.

Onko kukaan kuitenkaan pysähtynyt miettimään millaisessa pienessä oravanpyörässä pyörimme jatkuvasti veroja korottamalla?

Ensin korotetaan veroja, josta seuraa ihmisten – varsinkin pienituloisten – ostovoiman väheneminen. Tästä seuraa verotulojen pienentymistä, josta johtuen joudutaan jälleen korottamaan veroja. Onko tällaisessa oravanpyörässä jotain järkeä? NO EI TODELLAKAAN!!!

Oravanpyörästä pois hyppääminen on toki riskipeliä, mutta uskoisin että kyseinen riski kannattaisi ottaa. Pienempien verotusprosenttien myötä myös ne pienituloisemmat pääsisivät käyttämään ostovoimaansa jopa joihinkin hyödykkeisiin, eikä vain päivittäiseen maitopurkkiin. Tätä kautta Suomen ja kuntien verotulot jopa kasvaisivat. Suomalainen kun ei ole kovin hanakka säästämään rahojaan, useimmilla ihmisillä ne tilille tulevat eurot menevät kulutukseen.

Kuka uskaltaisi ottaa haasteen vastaan ja ehdottaa veroprosentin alentamista? Padasjoella tällaisen ehdotuksen teki valtuustossa Paula Mertsalmi (vihr.), hienoa! Kuka sen uskaltaa ottaa eduskunnassa esille, muutoinkin kuin vain omassa mielessään miettimällä?
Uskallan luvata että mikäli itse pääsen eduskuntaan tulen ajamaan verotusprosenttien pienentämistä. Tässä nykymenossa kun ei ole enää mitään järkeä!

Kun irtohiuskin ärsyttää

Olemme saaneet viime aikoina lukea lehdistä hyvin hyydyttäviä uutisia. ”Äiti ajoi tahallaan bussia päin lasten ollessa kyydissä” oli näistä viimeisin.

Yhdeksi syyksi tällaisiin uutisointeihin on esitetty ihmisen masentumista ja/tai uupumista.

Mikä sitten johtaa tällaiseen totaaliseen uupumiseen ettei enää yksinkertaisesti jaksa? Onko syy nyky-yhteiskunnassa ja sen asettamissa vaatimuksissa? Jatkuva kiire niin ettei ehdi hoitaa sen paremmin itseään kuin ihmissuhteitaankaan? Painostus vaikkapa kuntalaisten taholta, varsinkin jos satut olemaan päätöksentekijänä joissakin paikoissa kuten kunnanvaltuustossa?

On syy mikä tahansa, tällaisten uutisten ennaltaehkäisyyn pitäisi oikeastaan jokaisen osallistua.

Kun ihminen masentuu tai uupuu, merkitkin ovat useimmiten selvästi näkyvissä. Varsinkin lähellä olevat kanssaeläjät vähintäänkin huomaavat mikäli läheinen on uupunut. Tuollaisena aikana ei auta ”olankohauttelut”, toteamiset ”kyllä se menee ohi” tai mikään vastaava sanominen. Tarvitaan tekoja, nimenomaan sen uupuneen tai masentuneen ihmisen suhteen; huomioimista, ja varsinkin sitä että varoo tahallista ärsyttämistä. Tällaisessa masennus- tai uupumustilassa voi mikä tahansa normaalista elämänrytmistä poikkeava asia ärsyttää, saati sitten vaikkapa kylältä kuuluva aiheeton juoru jota kenties vielä – kenties tahtomattaan tai ajattelemattomuuttaan – jopa joku läheinenkin, tai ystävä, ruokkii.

Nyky-yhteiskunnassamme on valitettavan vähän tukiverkostoja masentuneille ja uupuneille. Heillä kenties ei ole edes ystäviä joille voi kertoa ihan kaiken. Jotain jää aina kaivelemaan mielen perukoille ja silloin se ”jokin” myös helposti nostaa uudelleen päänsä, ärsyttääkseen jälleen.

Toki erilaiset tukiverkostot maksavat, mutta tässä kohtaa voisi esittää kysymyksen: mitä maksaa ihmishenki, tai se että ihminen uupuessaan joutuu syystä tai toisesta pitkäksi aikaa sairaalahoitoon?

Tuollaisessa tilassa tekee hyvin helposti lopullisia tekoja, päätöksiä joita ei kenties olisi tehnyt mikäli olisi ollut se tukiverkosto, tai edes kanssaeläjät olisivat huomanneet olla tahallisesti ärsyttämättä. Kokemuksesta tiedän, että masentuneena ja/tai uupuneena jopa se irtohiuskin todella voi ärsyttää niin paljon että uupunut ihminen ”räjähtää” - ja tekee tai vähintäänkin sanoo jotakin mitä ei pitäisi tehdä tai sanoa.

Masennus tai uupuminen rasittaa koko perhettä eikä sitä tulisi kenenkään sivuuttaa olankohautuksella. Kyseinen sairaus on myös monesti hyvin pitkäaikainen, joskin parantumisen alkaessa niitä ilonpilkahduksiakin alkaa pikkuhiljaa yleensä näkyä. Monesti masentuneella ei vain ole voimia sitä parantumista yksin aloittaa, tunnelin päässä kun ei tunnu näkyvän kuin pimeyttä.

Mikäli sinun läheisissäsi on joku jonka edes epäilet kärsivän masennuksesta tai uupumisesta, tee hyvä teko ja vie läheisesi vaikka kahvikupposelle – niin ja varo ärsyttämästä kyseisen ihmisen normaalioloista poikkeavilla tekemisillä tai tekemisen vaatimisella.

Koska yhteiskunnan tukipilareita ei tällaisen sairauden hoitoon kylliksi ole, hoidetaan me ihmiset toisiamme huomioimalla myös se läheinen – on se sitten perheenjäsen, ystävä tai naapurin mamma. Vain siten vältymme hyydyttävien uutisten lukemiselta.