On aloja joille vaaditaan ties mitä
jotta opiskelija edes huomioitaisi siinä hakutilanteessa – ja
joskus nämä vaatimukset tuntuvat olevan aivan tuulesta temmattuja.
Toki ymmärtää ettei vaikkapa
leipomotyöntekijäksi juurikaan ole asiaa mikäli on pölyallerginen,
tai kokiksi mikäli jonkin ruoka-aine jo pelkästään sitä
käsitellessä aiheuttaa allergisen reaktion. Uskon kuitenkin
etteivät tämmöisistä oireista kärsivät edes halua hakea aloille
joissa työskentely olisi heille lähestulkoon mahdotonta.
On kuitenkin monia aloja joille
edellytetään moitteetonta ruumiinrakennetta edes pieniä poikkeamia
sallimatta, ja onpa tullut nähtyä sekin että vaaditaan tietty
tulos Cooperin testissä päästäkseen hakuprosessissa eteenpäin.
Sekään ala ei ollut liikuntapuolelle, palomiehen eikä edes
poliisin uralle joissa voisi kuvitella tuollaisen testituloksen
jotain painavan.
Herääkin kysymys miten tiettyjen
alojen opiskelijavalintojen kriteerit mielletään perustuslain
kannalta? Perustuslain 18§ (Oikeus työhön ja elinkeinovapaus)
nimittäin kuuluu: ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia
toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla”.
Jos siis haluat vaikkapa
kuljetuspuolelle ja hakukriteereissä edellytetään moitteetonta
kuntoa, eikö tämä edellytys riko perustuslakia? Siksi toiseksi,
kyseisellä alalla olen nähnyt mm. lievästi kehitysvammaisia työtä
tekemässä joten miksi opiskelijavalintojen edellytyksiin laitetaan
ihan hulluiltakin kuulostavia seikkoja?
Oma poikani haluaisi
logistiikkapuolelle, johon kuuluu myös osaltaan kuljetuspuolen
opintoja. Hänellä on lievä kehitysvamma jaloissa joka ei
kuitenkaan haittaa päivittäisiä toimia eikä myöskään sitä
autolla ajoa; jalat vain ovat tietyllä tavalla jäykät, lähinnä
nivelistä. Jostakin vain muutama opettaja on saanut päähänsä
että poika tarvitsisi kuorma-autoa ajaakseen apuvälineitä. Tämä
käsitys on heille jostain juurtunut, ja olipa yksi opettajista
selitellyt että ”niin, kenties yletät ajamaan henkilöautoa mutta
jos et yletäkään niihin kuorma-auton polkimiin”. Voi pyhä
jysäys sentään! Ilmeisesti kyseinen opettaja ei ole koskaan
kuorma-auton ratin takana istunut kun ei tiedä että siinä
”kuormurissa” ne polkimet ovat lähempänä kuskin jalkoja kuin
useimmissa henkilöautoissa! Siksi toiseksi, on niitä ”apuvälineitä”
asenneltu kuorma-autoihinkin...
Selvennykseksi vielä: poitsu on samaa
pituusluokkaa kuin itse olen, eli noin 160 cm pitkä. Olen kuitenkin
ongelmitta suorittanut kuorma-autokortin aikanaan autokoulussa. Että
se siitä opettajien teoriasta.
Logistiikkapuolen sijaan nämä
kyseiset opettajat ovat suositelleet mm. myymälätyötä. Siis
HÄH!?! Ja se myymälätyökö sitten ei ole heidän mielestään
raskasta? Kuvitellaan ilmeisesti että myymälätyö on vain kassalla
istumista – mutta sitähän se ei ole. Nykyisin myymälähommissa
täytyy jaksaa nostella, siirrellä jne. johon taas pojankin jalat
nopeasti väsähtävät.
Puhumattakaan sitten siitä, että
pitäisi hakea opiskelemaan alaa joka ei tippaakaan kiinnosta.
Yrittävätkö nykyopettajat saada nuoria suoraan kortistoon, tai
jopa mielenterveyspuolelle hoidettaviksi? Epämieluisalla alalla
työskentelystä kun on hyvinkin moni sairastunut loppuunpalamiseen
eli burn-outiin ja joutunut vuosien sairastamiskierteeseen
mielenterveyspuolen hoitokertoineen ja lääkityksineen.
No, tästä pääsemmekin varsinaiseen
pohdintaani sekä kysymykseen: miten mahdettaisi suhtautua
tuomioistuimissa mahdolliseen valitukseen perustuslaillisten
oikeuksien rikkomisesta opiskelijavalinnoissa?
Saa nähdä jääkö kyseinen seikka
nähtäväksi ja selvitettäväksi kun poikammekin kevään
opintolinjojen haut ovat käsillä. Perästä kuuluu, sano!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti